Mistä yhteyden voimassa on kyse?

Merkityksellisen ja syvän yhteyden luominen omaan itseen, toisiin ja ympäröivään maailmaan on monelle meistä avain todelliseen ja kestävään hyvinvointiin.

Silti sinä ja minä näemme koko ajan ympärillämme yhä syvenevää yhteydettömyyttä. Todellista, aitoa yhteyttä korvataan mitä moninaisimmilla sijaistoiminnoilla. Pahoinvoinnissa on usein kysymys yksinkertaisesti siitä, että ihmiseltä puuttuu merkityksellinen yhteys sekä omaan itseen että toisiin.

Yhteyteen hakeutuminen on inhimillinen perustarve. Ilman hoivaa olisimme jo kuolleet. Matkan varrella opimme väistämään tämän faktan ja tyytymään mitä ihmeellisimpiin todellista yhteyttä korvaaviin viritelmiin.

Silti mahdollisuus yhteyteen on aina tässä.

Mitä pidemmälle kuljen, sitä enemmän hämmästelen sitä energian ja tarmon määrää, mikä kollektiivisellakin tasolla käytetään siihen, että ei vain tarvitsisi aidosti kohdata itseään ja toista. Mihin kaikkeen pakenemmekaan. Miten paljon meillä myöskin on näennäistä sosiaalista yhteyttä esimerkiksi somessa ja kaveripiireissä, joissa kuitenkaan ei uskalleta kohdata pintaa syvemmällä.

Pelkästään globaalia maailman tilaa tarkastellessa näkyy hyvin se, miten pitkälle yhteydettömyys ihmisten ja kansakuntien välillä on edennyt.

Mitä pelkäämme? Keskeneräisyyttä, haavoittuvaisuutta, sitä menettämisen kauhua, joka vääjäämättä nousee, kun tajuamme, että olemme kuolevaisia? En voi olla yhteydessä kanssasi, koska näkisit rikkinäisyyteni. En voi olla yhteydessä kanssasi, koska näkisin itse oman rikkinäisyyteni.

Kun kaikki muu otetaan pois, meille jää jäljelle vain kysymys siitä, olemmeko yhteydessä vaiko emme. Millään muulla ei lopulta ole merkitystä.

Todellinen yhteys on se peruskivi, jolle voimme rakentaa, josta käsin voimme tutustua itseemme, josta käsin voimme luoda mielekkään yhteydet muihin, josta käsin alamme hengittää yhdessä maailmankaikkeuden kanssa.

Miksi haluaisit paeta sitä? Kumpi lopulta on tuskallisempaa ja vaikeampaa: keksiä taas jokin kiertoreitti oman todellisen yhteydenkaipuun ja -tarpeen väistämiseksi, vai kerrankin vain pysähtyä ja syventyä juuri siihen kuka ja missä olen nyt. Itsestä se lähtee, eikä kukaan muu voi sitä sinulle antaa.

Todellakin: et tarvitse mitään muuta kuin halun pysähtyä kokemaan.