Outo vieras koputti oveeni. –Hei mä olen Hellyys, vieras totesi. Hieman oudoksuin tätä yllättävää visiittiä: eihän nykymaailmassa kukaan enää pyytämättä kylään tule. –No, tule nyt sisälle sieltä eteisestä, tokaisin Hellyydelle ja Hellyyshän tuli.
Sinäkin tunnet sen, eikö totta? Voimakkaan myötätunnon, joka pyyhkii ylitsemme samalla kun tuntemamme maailma – ja maailmankuva – on ennen kokemattoman muutoksen kourissa. Meneillään oleva koskettaa meitä syvästi. Haluamme ojentaa kättä, auttaa, olla tavallamme läsnä ja tehdä jotain: tunnemme myötätuntoa.…