Suhtaudumme hiljaisuuteen vastahakoisesti. Kun olemme suorittaneet yhden päivän, kiirehtineet viikon, juosseet kuukauden, toisen, kolme, tulee ehkä mahdollisuus hetken hiljaisuudelle. Mielellään ei silloinkaan. Hiljaisuus saa meidät levottomaksi: miksei täällä kuulu mitään, miksei tapahdu? Pistäisinkö ääntä tulemaan ulkopuolelta tai itsestäni? Hiljaisuus…
Nykymaailman meno ei varsinaisesti tue sitä, että meille syntyisi syvä kontakti omaan itseen. Yhteyden tielle tulee nopeasti paljon erilaisia asioita, ulkopuolisia vaatimuksia, joiden myötä mieli alkaa siirtyä oman kokemuksen ja oman kehon ”ulkopuolelle”. Sen sijaan, että meille muodostuisi omasta pintakerroksesta…
Ensin pysähdyt. Sitten antaudut hiljaisuudelle. Hiljaisuudessa antaudut kuuntelemaan itseäsi. Ja kuunnellessasi itseäsi antaudut sille, mitä todella haluaa nousta tietoisuuteesi. Todellinen kontakti omaan itseen alkaa pysähtymisestä. Pysähtymisessä olennaista ei ole sen kesto tai ulkoinen muoto: jokainen varmasti tietää minkälaista on meditoida…