Tag Archives: lempeys

Hiljaisuus virittää meidät

  Suhtaudumme hiljaisuuteen vastahakoisesti. Kun olemme suorittaneet yhden päivän, kiirehtineet viikon, juosseet kuukauden, toisen, kolme, tulee ehkä mahdollisuus hetken hiljaisuudelle. Mielellään ei silloinkaan. Hiljaisuus saa meidät levottomaksi: miksei täällä kuulu mitään, miksei tapahdu? Pistäisinkö ääntä tulemaan ulkopuolelta tai itsestäni? Hiljaisuus näyttäytyy tyhjänä, kylmänä, yksinäisenä ja kovana, joten meille tulee kiire pois. On kuin kastaisimme varpaat…

Surulle on tilaa täällä

Riittävän monta menetystä läpikäyneenä olen oppinut avautumaan surulle. Suru ei enää ole jotain sellaista, jota ei juuri nyt saisi olla, ei enää, ei tässä eikä ainakaan juuri tänään. Piiloteltu tai torjuttu suru ei toisaalta ilmene elämässäni jatkuvana alakulona, toivottomuutena tai unelmista tinkimisenä. Surulla on elämässäni tila ja lupa olla. Mitä suru sitten on? Miten se…