Me ihmiset olemme huokoisia olentoja. Vaikutamme toisiimme paljon moninaisemmin kuin mitä pystymme kunnolla ymmärtämään. Siinä missä tavis poimii toiselta mielipiteitä tai vaikkapa jonkin vaate- tai sisustusmuodin mukaisen oikun, voi herkkis poimia toiselta kokonaisen mielenmaiseman. Empaattina havahdun usein siihen, että tiedostamattani…
Yhtä vuoristorataa. Siltä elämä minusta usein tuntui ja niin sitä kuvailin muillekin. Jos elämässä olikin ulkoisesti rauhallisempaa, oli sisäinen kokemus toistuvasti samanlainen. Jollain tavalla kaoottinen ja ennakoimaton – ja näiden johdosta turvaton. Sisäinen liike tuntui vaihtelevan taistelun, pakenemisen ja jäätymisen…
Outo vieras koputti oveeni. –Hei mä olen Hellyys, vieras totesi. Hieman oudoksuin tätä yllättävää visiittiä: eihän nykymaailmassa kukaan enää pyytämättä kylään tule. –No, tule nyt sisälle sieltä eteisestä, tokaisin Hellyydelle ja Hellyyshän tuli.
”Jos vain haluaisit tarpeeksi, pystyisit kyllä.” Tämä asenne taitaa olla monelle meistä tuttu. Vaan jos tuo olisi totta, ei kenenkään tarvitsisi viljellä näitä lauseita ja olisimme jokainen rohkeasti tekemässä niitä asioita ja valintoja, joita pohjimmiltamme haluamme tehdä. Pelosta puhutaan usein…