Tag Archives: inhimillisyys

Hellitä hetkeksi – itsemyötätunnosta tukea poikkeustilassa

Sinäkin tunnet sen, eikö totta? Voimakkaan myötätunnon, joka pyyhkii ylitsemme samalla kun tuntemamme maailma – ja maailmankuva – on ennen kokemattoman muutoksen kourissa. Meneillään oleva koskettaa meitä syvästi. Haluamme ojentaa kättä, auttaa, olla tavallamme läsnä ja tehdä jotain: tunnemme myötätuntoa. Samalla on tuiki tärkeää malttaa pysähtyä kokemaan myötätuntoa myös itseä kohtaan. Oltuani myötätuntoövereissä muutamia viikkoja,…

Katseessasi on kaikki

Haluan jakaa kanssasi jotain siitä, mitä olen oppinut osallistuessani retriiteille. Retriittiolosuhteet mahdollistavat minulle todella intensiivisen työskentelyn: jotain sellaista – jota ainakin minun – on mahdotonta saavuttaa arkiolosuhteissa. Retriittityöskentelyn kauneus on omassa kokemuksessani siinä, että olemme niin intensiivisesti läsnä itsellemme ja toisillemme. Yksi syvästi tyydyttävimpiä kokemuksia itselleni on silmiin katsomisen kautta tapahtuva todellinen kohtaaminen. Kun olen…

Löydät sisäisen runsautesi kohtaamalla tarvitsevuutesi

Joskus sen myöntäminen itselle, että haluan, kaipaan ja tarvitsen, on todella vaikeaa. Olemme ehkä sisäistäneet, että tarvitsevuus on jotenkin riskialtista, jotain epätoivottavaa, joka tekee meistä haavoittuvaisia ja riippuvaisia muista ihmisistä tai asioista. Oma tarvitsevuus saattaa hävettää tai herättää jopa itsevihaa. Ehkä koemme lähtökohtaisesti tarpeidemme olevan niin suuria, että mikään ei mitenkään voisi riittää täyttämään niitä. Ehkä…

Arkinen ja henkinen kulkevat käsi kädessä

Olemme ymmärtäneet henkisestä kasvusta jotain keskeistä silloin, kun käsitämme, että ei ole olemassa mitään tavallisesta elämästä erillistä ”henkistä minää”. Me olemme aina me – enemmän tai vähemmän kontaktissa siihen arkiseen minään, joka ihmisyyden matkaa täällä taivaltaa. Ei ole kuitenkaan ihan tavatonta, että henkisyyttä käytetään negatiivisiksi koettujen persoonallisuuden piirteiden tai vaikeiden asioiden peittelyyn. Henkisellä kehityksellä on…

Aikuisuus – mikä ihana etuoikeus

kaksi puuta

Nykymaailmassa aikuisuuteen tuntuu liittyvän jonkinlainen ääneen lausumaton totuus tylsyydestä ja kaavoihin kangistumisesta. Vähemmän puhutaan siitä, miten suuresti aikuisuuden oikeanlainen sisäistäminen voi ihmistä vapauttaa todelliseen omaksi itsekseen kasvamiseen. Elämä ”aikuisena lapsena” on raskasta ja elämää rajoittavaa. Lapsi on aina tietyllä tavalla uhri, koska parhaimpiakaan olosuhteita lapsi ei itse valitse. Lapsuus on monella tavalla muiden armoilla olemista…