Outo vieras koputti oveeni. –Hei mä olen Hellyys, vieras totesi. Hieman oudoksuin tätä yllättävää visiittiä: eihän nykymaailmassa kukaan enää pyytämättä kylään tule. –No, tule nyt sisälle sieltä eteisestä, tokaisin Hellyydelle ja Hellyyshän tuli.

Otsikko on kaikessa yksinkertaisuudessaan se mitä nykyään omassa hiljaisessa hetkessäni pyydän päivittäin. Vuolaat toiveet ja itselleni ominaiset sanaryöpyt universumin suuntaan ovat jo pitkään loistaneet poissaolollaan. Onhan minulla toki usein asiaa korkeammalle voimalle, mutta löydän itseni toistuvasti siitä kokemuksesta, että minun…

Jonkin aikaa sitten julkisessa keskustelussa nousi esille se, että ”armopuhetta” viljellään jo liikaa. Ajatuksena oli, että liiallinen armollisuus on pahasta ja johtaa vastuun välttelyyn, eikä itsensä johtamiseen kykenevä ihminen tarvitse armollisuutta. Mielestäni armollisuutta ei voi olla liikaa, eikä sitä erityisesti…