Rakastatko vai käytätkö valtaa?

Elämme aika voimakkaasti pois selittämisen aikakautta. Olemme tottuneita terapoimaan ja analysoimaan itseämme niin kovin, että ihan tavallisista ja yksinkertaisista asioista tulee kovin mutkikkaita ja vaikeita. Rakkaus on tästä yksi hyvä esimerkki.

Kun emme aivan uskalla myöntää, että jossain ihmissuhteessa tai kuviossa ei meidän mielestämme ole sittenkään rakkautta, alamme selitellä itsellemme, että ehkä sitä kuitenkin on.

Siksi voi olla hyvä välillä pysähtyä miettimään, mitä rakkaus ainakaan ei ole.

 

Rakkaus ja vallankäyttö eivät mahdu samaan lauseeseen:

On ihmisiä, jotka nimeävät rakkaudeksi sen, mikä oikeasti on vallan käyttöä. Manipulointia, ihmisten pelaamista toisiaan vasten, toisten heikkouksien hyväksikäyttöä tai selkään puukottamista ei voi jotenkin rakkauden varjolla tehdä ja sitten väittää, että siitäkin huolimatta rakastaa. Rakkauden tunnistaa siitä, että se on vilpitöntä.

 

Rakkauden määrä ei vaihtele hetkestä toiseen:

Tunteemme vaihtelevat, päivä voi olla huono ja toinen ihminen voi ärsyttää. Vaikka emme ole hetkellisesti kontaktissa rakkauteen, on rakkaus silti taustalla tasaisena ja luotettavana asiana, ei jonakin sellaisena, joka ensimmäisenä horjuu tai josta ensimmäisenä aletaan kitsastella, kun hieman hatuttaa.

 

Rakkaus ei ole vaihdon väline:

Jos rakastan toisia, rakastan heitä sellaisena kuin he ovat, ilman ehtoja. En lähtökohtaisesti oleta kenenkään olevan minulle mitään velkaa, enkä itse koe tarvetta hyvitellä muille. Toisten ei tarvitse tehdä kuten minä teen, eikä ajatella samoin kuin minä itse. Kunnioitan minulle rakkaiden ihmisten erillisyyttä ja erilaisuutta ja rakastan heitä sellaisina kuin he ovat.

 

Kaikesta ei tarvitse tehdä (henkiselläkään polulla) niin kovin mutkikasta.

Jos vatsaa aina kuristaa ja oma olo kutistuu ja pienenee jonkun ihmisen seurassa tai jossain porukassa, ei siinä kuviossa silloin ole rakkautta, vaikka kuinka minulle niin uskoteltaisiinkin.

 

Se, että ihmiset eivät omassa elämässään tunne, koe tai osaa ilmaista rakkautta, ei tarkoita sitä, että minun tarvitsisi sopeutua sellaiseen kuvioon tai antaa loputtomasti rakkauttani saamatta siihen vastakaikua.  On suurta rakkautta osata erottaa rakkauden naamiot ja aito rakkaus toisistaan. Sen pohjalta voimme ja saamme valita elämäämme terveempiä kuvioita.