Sinäkin tunnet sen, eikö totta? Voimakkaan myötätunnon, joka pyyhkii ylitsemme samalla kun tuntemamme maailma – ja maailmankuva – on ennen kokemattoman muutoksen kourissa.

Meneillään oleva koskettaa meitä syvästi. Haluamme ojentaa kättä, auttaa, olla tavallamme läsnä ja tehdä jotain: tunnemme myötätuntoa. Samalla on tuiki tärkeää malttaa pysähtyä kokemaan myötätuntoa myös itseä kohtaan.

Oltuani myötätuntoövereissä muutamia viikkoja, tunnen suurta onnea siitä, että pääsen puntaroimaan myötätuntoa ja sen tuiki tärkeää paria itsemyötätuntoa, asiaa tuntevan monitaiturin, Taina Laanen, kanssa.

Taina on ratkaisukeskeisyyden, positiivisen psykologian ja mindfulnessin kouluttaja ja kirjailija. Taina on kirjoittanut näistä aiheista useampiakin ihania kirjoja, kuten Äidinhoitokirja, Unen lahjoja – kirjeitä hänelle, joka valvoo ja Vahvuutena herkkyys – kirjeitä hänelle, joka kokee syvästi. Kirjat saavat pian jatkoa Kesytä kriitikkosi – lempeämmän elämän käsikirjasta. Tainan sanoma on lempeä ja voimauttava.

”Myötätunto voi auttaa meitä monella tavalla todella paljon juuri nyt. Myötätunnon avulla näemme, että emme ole yksin. Jokainen on nyt hämmentynyt: toiset toiveikkaana, toiset musertuneina. Poikkeuksellinen tilanne koskettaa meitä kaikkia.

Samalla kun koemme myötätuntoa kaikkia niitä kohtaan, jotka nyt kärsivät, voisimmeko kokea myös itseämme kohtaan tätä samaa myötätuntoa?”, Taina kyselee.

Mitä tarvitsen juuri nyt?

Siinä missä myötätunto on tahtoa lievittää muiden kokemaa kärsimystä, itsemyötätunto puolestaan on ystävällisyyttä, jota osoitamme itseämme kohtaan ollessamme vaativassa tilanteessa.

”Ajatuksena on pysähtyä itsen äärelle. Kysymään totuudellisen lempeästi: miten voin, mitä mulle kuuluu? Uskaltautuen tunnustamaan myös sen, että tämä on kova paikka.”

Kun monet asiat arjessa ovat muuttuneet muutamassa viikossa aivan toisenlaisiksi, on hyvä rohkeasti tunnustaa omat voimavarat. Jos roolisi on jo valmiiksi kannatteleva, eli olet esimerkiksi kotikoulua pyörittävä vanhempi, voi itsemyötätunto antaa rohkeutta rajojen vetämiseen: keitä pystyn auttamaan juuri nyt, mikä minua auttaa parhaiten ja miten selviän tästä tilanteesta?

”Jos et pysty juuri nyt askartelemaan kranssia vessapaperihylsyistä, niin se on täydellisen ok.”

On sinänsä hyvä, että tämä tilanne kannustaa auttamaan ja toimimaan. Samalla voi olla hyvä muistaa, että on sallittua olla tekemättä juuri nyt yhtään mitään ylimääräistä. Ensisijainen kysymys saa olla se mitä minä tarvitsen, että voisin näissä olosuhteissa mahdollisimman hyvin. Mitä tarvitsen, jotta voin vuorostani antaa muille?

”Yksi näkökulma voi olla se, että rakennan itselleni vakaata poikkeustilaolemista juuri nyt. Se ei ole itsekkyyttä. Koska sallin tämän rakennustyön itselleni, sallin sen muillekin.”

Kun tilanne on hieman selkeämpi on hyvä kysyä miten pidän yhteyttä itseeni ja omiin voimavaroihini. Mistä kaikesta minulle olisi apua?

”Koska elämme poikkeustilassa, meidän pitää palata tähän yhä uudestaan ja uudestaan.”

Pysähtyminen sallittu

Herkkyyden ja myötätunnon teemojen parissa niin kouluttajana kuin kirjoittajanakin pitkän uran tehnyt Taina on käytännössä elänyt todeksi myötätuntomenetelmien toimivuuden. Herkkänä ja maailman tuskan tuntevana ihmisenä menetelmät ovat auttaneet häntä erityisesti vaikean unettomuuden parantamisessa ja oman herkkyyden kääntämisessä viallisuuden kokemuksesta arvokkaaksi voimavaraksi. Kaikkea opittua pääsee nyt toden teolla käyttämään.

Taina Laane (kuva: Uzi Varon)

”Olemme todella isossa selviytymisen ja sopeutumisen testissä: uskallammeko pysähtyä, rauhoittua olemaan ja vain katsoa hetki hetkeltä mitä tapahtuu. Siinä missä herkän ihmisen on yleensä aina pakko käsitellä päällä olevaa teemaa – koska muuten herkkä ei pysty toimimaan – moni muu joutuu nyt vasta pysähtymään ja kohtaamaan ehkä vuosia taka-alalle painetun merkityksettömyyden ja tyhjyyden. Kierrosten laskeminen on taito, jonka osa on hankkinut matkan varrella, mutta moni ei, ja nyt sutii tyhjää.”

Puhumme juttutuokion kuluessa monta kertaa siitä, miten mukaansa tempaavaa ajatus auttamisesta ja toimimisesta voi olla. Ja miten vaikeaa – ja todella tärkeää – olisi uskaltaa vain antaa hetkisen olla.

”Miltä yhteiskuntamme näyttäisi poikkeustilan jälkeen, jos nyt uskallamme olla hetken tietämättömyyden tilassa? Olla vain hetken, tekemättä mitään, suorittamatta tai perustamatta mitään.

Todella harvoin on tarvetta toimia juuri tällä meneillään olevalla minuutilla. Päinvastoin, kun annamme tunnemyrskyn tulla ja vaeltaa lävitsemme, on todennäköisempää, että valituksi tuleva toiminta tai toimimattomuus on tarkoituksenmukaisempaa.”, Taina toteaa.

Myötätunto – uusi suomalainen sisu?

Olemme edellisen kerran olleet poikkeustilassa sotien aikana. Monet selkärankaamme juurtuneet selviytymiskeinot, kuten suorituskeskeisyys, ovat edelleen sieltä peräisin.

Netissä kiertää meemejä siitä, miten isovanhempamme olivat sodassa ja me emme kestä edes sohvalla istumista. Mitäpä jos emme vähättelisi kokemustamme, vaan näkisimme oikeasti miten tiukassa paikassa olemme nyt. Voisiko tämä meneillään oleva tilanne tarjota jopa mahdollisuuden pohjata suomalainen sisu uudelle, myötätuntoisemmalle perustalle?

”Myötätunto on yhteisen inhimillisyyden ymmärtämistä. Nykyinen tilanne voi opettaa meille jotain, jos olemme halukkaita oppimaan. Virus ei erottele laitapuolen kulkijaa presidentistä, eikä se tunne valtioiden rajoja.

Jos haluamme tarkastella myötätunnon kautta tätä tilannetta näemme, miten samanlaisia me ihmiset olemme. Jokainen meistä syvimmiltään kaipaa turvaa, terveyttä, läheisiä ihmisiä, merkityksellistä tekemistä, yhteisöllisyyttä ja rakkautta.”

Poikkeustilassa Taina on liikuttunut erityisesti aidoista arkisista eleistä, joita ihmiset toisilleen osoittavat. Samalla mielessä ovat suuret tulevaisuuden kysymykset.

”Mitä tapahtuisi, jos näkisimme tämän globaalina palauttavana aikakautena, jonka jälkeen meidän on – osin pakko, mutta myös mahdollista, toimia täysin toisin kuin ennen. Voisimmeko perustaa tämän maailman sille, että emme lähtisi vertailusta tai kilpailusta, vaan kaikkien ihmisten perustarpeiden tyydyttämisestä? Ymmärtäisimme, että olemme kaikki yhtä ja että voimme juuri niin hyvin tai huonosti kuin planeettamme voi.”

”Mitä vähemmän toimimme pelosta käsin ja mitä enemmän rauhasta ja yhteistyöstä käsin, sitä parempaa toimintamme on. Koko maailma on nyt siinä tilanteessa, että menemme hetki kerrallaan. Voisimmeko olla tässä yhdessä?”

 

Inspiraatioprofiilit ovat haastatteluun pohjautuvia henkilökuvia innostavista ihmisistä, joiden asennetta ja tapaa olla maailmassa haluan tuoda esille. Inspiraatioprofiilit eivät ole kaupallista yhteistyötä.

 

Tutustu Tainaan:

Tainan kotisivut: https://tainalaane.com

Instagram: @tainalaane

 

Taina Laanen aistiharjoitus itsen rauhoittamisen tueksi

Tämä harjoitus auttaa hiljalleen tuomaan kehoon ja mieleen tietoista läsnäoloa. Tietoinen läsnäolo on tarkkailevaa, hyväksyvää otetta itseen ja ympäristöön.

Ota muistisäännöksi kolme kertaa kolme: kolme havaintoa kolmen aistin kautta.

  1. Anna katseesi kiertää huoneessa tarkkaillen sen yksityiskohtia. Valitse yksityiskohta ja katso sen muotoja, värejä ja lopuksi valoja ja varjoja. Valitse sitten toinen yksityiskohta ja katso samoin läsnä olevan tarkkaavaisesti sitä, kuin näkisit sen ensi kertaa. Lopuksi anna katseesi siirtyä lempeästi katsomaan vielä kolmatta yksityiskohtaa, arvottamatta onko se kaunis tai ruma, vain todeten.
  2. Sulje sitten silmäsi ja kuuntele kolmea ääntä ympäröivästä tilasta, yhtä kerrallaan. Saatat kuulla huminaa tai raksutusta, ääniä läheltä ja kaukaa. Älä analysoi ääniä, vain huomaa ne, kun ne kulkevat ohitse.
  3. Tunnustele sitten vielä rauhallisessa tahdissa kolmea tuntemusta kehossasi. Missä kohden tunnet kehon koskettavan toista pintaa, miltä tuntuu iholla, miltä hartioissa, kasvoilla…

Toista näitä kierroksia, kunnes huomaat, että mielesi alkaa rauhoittua, kehosi tulee pehmeämmäksi ja raukeammaksi.

(lähde: Taina Laane: Unen lahjoja – Kirjeitä hänelle, joka valvoo, s. 41-43)

Comments are closed.