Toisten ymmärtäminen on eri asia kuin toisten kaltaiseksi muuttuminen

Ahdistuneisuuden kokemus syntyy helposti siellä, missä jäämme kokemuksemme kanssa liian yksin. Jos ajatellaan, että lapsi pelkää pimeää ja hänelle sanotaan, että pimeässä ei ole mitään pelättävää, lapsi pelkää kuitenkin ja lisäksi tuntee ahdistuneisuutta, syyllisyyttä tai häpeää siitä, että pimeän pelkoa ei saisi olla olemassa. Kokemuksen sivuuttaminen on tehokas keino jättää lapsi yksin tunteensa kanssa.

Aivan samalla tavalla me aikuisena voimme jäädä vaille kokemusta siitä, että sisäisyytemme ja ympäröivä todellisuus eivät kohtaa.

Jos herkkävireinen ja ihmisten välisiä energioita tarkasti aistiva tai toisten tunteiden kannatteluun tottununut ihminen on jatkuvasti tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole samaa herkkävireisyyttä, on takuuvarmasti seurauksena ahdistuneisuutta. Yksin kokemuksensa kanssa jäävä herkkä ihminen on todella kovilla, koska joka puolelta heijastuu takaisin viestiä siitä, että mikään herkän ihmisen kokemuksesta ei ole totta. Ja tietyllä tavalla näin onkin: on todella paljon ihmisiä, joilla ei ole herkkävireisyyttä eikä näin ollen sen enempää kykyä kuin tarvettakaan uida syvissä vesissä ihmisyyden eri osa-alueiden kanssa.

Se, että toisilla ei ole samaa kokemusmaailmaa kuin itsellä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että omasta itsestä pitäisi yrittää korjata tai poistaa jotain siitä, mikä itselle on totta.

Näin kuitenkin valitettavan usein käy juuri siksi, että herkkävireinen ja empaattinen ihminen on ”tehdasasetuksiltaan” sopeutuja. Vaatii omien rajojen tuntemista ja itsen puolelle asettumista kyetä toisaalta ymmärtämään toisia ja samalla pysymään uskollisena itselle: toisten ymmärtäminen ei ole sama asia kuin se, että muuttuu heidän kaltaisikseen.

Parhaimmillaan toisten ihmisten näkeminen sellaisena kuin he todella ovat, on iso helpotus myös herkkävireiselle ihmiselle: niin tuskallista kuin onkin todeta, että emme ehkä koskaan kohtaa, voimme ajan myötä päästää irti siitä, että toisten pitäisi olla enemmän kuin me tai meidän enemmän kuin he. Kaikki lopulta ilmennämme ihmisyyttä tavallamme ja olemme siinä kaikki yhtä kauniita ja arvokkaita.