Nykymaailmassa aikuisuuteen tuntuu liittyvän jonkinlainen ääneen lausumaton totuus tylsyydestä ja kaavoihin kangistumisesta. Vähemmän puhutaan siitä, miten suuresti aikuisuuden oikeanlainen sisäistäminen voi ihmistä vapauttaa todelliseen omaksi itsekseen kasvamiseen.
Elämä ”aikuisena lapsena” on raskasta ja elämää rajoittavaa. Lapsi on aina tietyllä tavalla uhri, koska parhaimpiakaan olosuhteita lapsi ei itse valitse. Lapsuus on monella tavalla muiden armoilla olemista ja oman itsen sopeuttamista toisiin ihmisiin.
Aikuinen lapsi ei ole tiedostanut omaa voimaansa, joten hänen hyvinvointinsa avaimet ovat aina jonkun toisen taskussa.
Oman sisäisen aikuisuuden tasoa voi puntaroida seuraavia ajatuksia apuna käyttäen.
- Aikuinen uskaltaa tuntea ja olla läsnä tunteilleen. Aikuinen osaa opastaa itsensä ulos erilaisista tunnekuohuista ja oppii niistä, jos tarpeen on. Keskenkasvuinen on tunteittensa vietävissä tai välttelee niitä kuin ruttoa.
- Aikuinen osaa olla avoin ja kuunteleva. Aikuinen ilmaisee mielipiteensä selkeästi ja on valmis niitä tarvittaessa myös muuttamaan. Keskenkasvuinen on ehdoton ja mielipiteissään mustavalkoinen.
- Aikuinen käsittää olevansa 100% vastuussa elämästään ja löytää vastuun tiedostamisesta suurta vapautta ja nautintoa. Keskenkasvuinen vastuuttaa muut ja toteuttaa vapautensa muiden kustannuksella.
- Aikuisen perspektiivi on linnun. Keskenkasvuisen perspektiivi on sammakon.
- Aikuisen ihmisarvo perustuu kaikkien tasavertaisuuteen. Keskenkasvuinen on joko muiden ylä- tai alapuolella.
- Aikuinen arvostaa itseään sisäisen ihmisyytensä pohjalta. Keskenkasvuinen hakee arvostusta suorituksista.
- Aikuinen rakastaa ensin itseään. Keskenkasvuinen uhrautuu muiden edestä ja katkeroituu sitten, kun se ei tuonutkaan rakkautta.
- Aikuinen on asenteeltaan optimisti tai realisti. Keskenkasvuinen on pessimisti.
- Aikuinen myöntää keskeneräisyytensä ja että matka omaan itseen kestää koko elämän. Keskenkasvuinen on valmis, täydellinen ja särötön.
- Aikuinen ei määrittele itseään roolien, iän tai aikuisuuden (!) kautta, vaan on olemassa omana, päivittäin muuttuvana inhimillisenä itseään. Keskenkasvuinen kantaa rooleja ja naamioita ja esittää osaansa erilaisissa sosiaalisissa peleissä ja kuvioissa.
Ei kukaan meistä aina jaksa pysytellä täydellisesti aikuisena, eikä siitä ole kysekään. Kun putoamme keskenkasvuiseen käytökseen tavalla tai toisella, on kuitenkin oma asiamme herätä jossain vaiheessa ottamaan vastuuta itsestämme.
Aikuinen on aina sataprosenttisesti vastuussa itsestään ja elämästään, tämän käsittäminen on todellinen avain vapauteen.
Comments are closed.