Author Archives: Vilma

Aikuisuus – mikä ihana etuoikeus

kaksi puuta

Nykymaailmassa aikuisuuteen tuntuu liittyvän jonkinlainen ääneen lausumaton totuus tylsyydestä ja kaavoihin kangistumisesta. Vähemmän puhutaan siitä, miten suuresti aikuisuuden oikeanlainen sisäistäminen voi ihmistä vapauttaa todelliseen omaksi itsekseen kasvamiseen. Elämä ”aikuisena lapsena” on raskasta ja elämää rajoittavaa. Lapsi on aina tietyllä tavalla uhri, koska parhaimpiakaan olosuhteita lapsi ei itse valitse. Lapsuus on monella tavalla muiden armoilla olemista…

Surulle on tilaa täällä

Riittävän monta menetystä läpikäyneenä olen oppinut avautumaan surulle. Suru ei enää ole jotain sellaista, jota ei juuri nyt saisi olla, ei enää, ei tässä eikä ainakaan juuri tänään. Piiloteltu tai torjuttu suru ei toisaalta ilmene elämässäni jatkuvana alakulona, toivottomuutena tai unelmista tinkimisenä. Surulla on elämässäni tila ja lupa olla. Mitä suru sitten on? Miten se…

Pysähdy niin pääset perille

Leppäkerttu kalliolla

Ensin pysähdyt. Sitten antaudut hiljaisuudelle. Hiljaisuudessa antaudut kuuntelemaan itseäsi. Ja kuunnellessasi itseäsi antaudut sille, mitä todella haluaa nousta tietoisuuteesi. Todellinen kontakti omaan itseen alkaa pysähtymisestä. Pysähtymisessä olennaista ei ole sen kesto tai ulkoinen muoto: jokainen varmasti tietää minkälaista on meditoida tai tehdä rentoutusharjoitusta pysähtymättä niiden äärelle aidosti. Vastaavasti joskus pysähtyminen saattaa onnistua varsin kivuttomasti vaikka…

Voiko pipo olla liian löysällä?

Pilviä sinisellä taivaalla

Jonkin aikaa sitten julkisessa keskustelussa nousi esille se, että ”armopuhetta” viljellään jo liikaa. Ajatuksena oli, että liiallinen armollisuus on pahasta ja johtaa vastuun välttelyyn, eikä itsensä johtamiseen kykenevä ihminen tarvitse armollisuutta. Mielestäni armollisuutta ei voi olla liikaa, eikä sitä erityisesti tämän päivän maailmassa voi mitenkään korostaa liikaa. Usein juuri ne ihmiset, jotka saavat eniten aikaan…

Väistelemisestäkin voi tehdä taitolajin

puhelinpylväs pellolla

Hankalassa tilanteessa olemme usein valmiit tekemään lähes mitä tahansa, jotta meidän ei tarvitsisi olla juuri siinä missä olemme kokemassa sitä mitä oikeasti tapahtuu. Tilanteissa heräävät tunteet saavat meidät hämmennyksiin ja ensimmäinen vaihtoehto on paeta, eli sivistyneemmin väistää tavalla tai toisella. Kohtisuoraan kulkeminen yksinkertaisesti tuntuu todella vaikealta. Ihminen voi perustaa koko elämänsä väistämiselle. Väistämisestä voi tulla…

Henkinen vieraanvaraisuus ei maksa mitään

Ei ole olemassa jotain erillistä itseä, joka esiintyy vain meditaation tai joogan aikana, vaan me olemme aina me – enemmän tai vähemmän kontaktissa itseemme. Mitä tahansa opimmekaan matollamme tai tyynyllämme, on meidän tuotava arkeen, muuten harjoitus muuttuu kuplaksi, joka ennemmin tai myöhemmin puhkeaa ja paljastaa sen, minkä laatuinen kontakti meillä itseemme on tai onko kontaktia…

Mistä yhteyden voimassa on kyse?

Merkityksellisen ja syvän yhteyden luominen omaan itseen, toisiin ja ympäröivään maailmaan on mielestäni superkiinnostava ja inspiroiva asia! Tätä yhteyttä, sen rakentumista ja yhteyden haasteita tarkastelen blogissani käytännönläheisesti ja monipuolisesti. Todellinen, syvä yhteys on paitsi voimakkaasti eheyttävä kokemus, monelle meistä myös hyvin haastava ja ristiriitainenkin asia. Usein opimmekin korvaamaan aitoa yhteyttä erilaisilla sijaistoiminnoilla. Merkityksellisen yhteyden puuttuminen…