Kategoria Arkisto: Mielen hyvinvointi

Hiljaisuus virittää meidät

  Suhtaudumme hiljaisuuteen vastahakoisesti. Kun olemme suorittaneet yhden päivän, kiirehtineet viikon, juosseet kuukauden, toisen, kolme, tulee ehkä mahdollisuus hetken hiljaisuudelle. Mielellään ei silloinkaan. Hiljaisuus saa meidät levottomaksi: miksei täällä kuulu mitään, miksei tapahdu? Pistäisinkö ääntä tulemaan ulkopuolelta tai itsestäni? Hiljaisuus näyttäytyy tyhjänä, kylmänä, yksinäisenä ja kovana, joten meille tulee kiire pois. On kuin kastaisimme varpaat…

Sisäinen viisaus löytyy pysähtymällä oman itsen äärelle

Nykymaailman meno ei varsinaisesti tue sitä, että meille syntyisi syvä kontakti omaan itseen. Yhteyden tielle tulee nopeasti paljon erilaisia asioita, ulkopuolisia vaatimuksia, joiden myötä mieli alkaa siirtyä oman kokemuksen ja oman kehon ”ulkopuolelle”. Sen sijaan, että meille muodostuisi omasta pintakerroksesta sisäänpäin syvä kokemus siitä, kuka minä olen, miten minä täällä olen, mitä haluan, mihin suuntaan…

Yksinäisyys voi olla porttisi syvään yhteyteen

Auringonlasku kesäisen Kaivopuiston rannassa, ihmiset tanssivat, nauroivat ja olivat iloisia, merellinen maisema oli uskomattoman kaunis. Olin ihanassa, tärkeässä seurassa ja silti keskellä kaikkea sitä tunsin yhtäkkiä huikaisevaa yksinäisyyttä, täydellistä erillisyyttä kaikesta ja kaikista. Jotain sellaista, jonka olen oppinut tuntemaan kosmisena yksinäisyytenä. Nuorempana juoksin tuota yksinäisyyttä pakoon. Mikä tahansa tai kuka tahansa oli parempaa kuin syvä…

Rakastatko vai käytätkö valtaa?

Elämme aika voimakkaasti pois selittämisen aikakautta. Olemme tottuneita terapoimaan ja analysoimaan itseämme niin kovin, että ihan tavallisista ja yksinkertaisista asioista tulee kovin mutkikkaita ja vaikeita. Rakkaus on tästä yksi hyvä esimerkki. Kun emme aivan uskalla myöntää, että jossain ihmissuhteessa tai kuviossa ei meidän mielestämme ole sittenkään rakkautta, alamme selitellä itsellemme, että ehkä sitä kuitenkin on….

Surulle on tilaa täällä

Riittävän monta menetystä läpikäyneenä olen oppinut avautumaan surulle. Suru ei enää ole jotain sellaista, jota ei juuri nyt saisi olla, ei enää, ei tässä eikä ainakaan juuri tänään. Piiloteltu tai torjuttu suru ei toisaalta ilmene elämässäni jatkuvana alakulona, toivottomuutena tai unelmista tinkimisenä. Surulla on elämässäni tila ja lupa olla. Mitä suru sitten on? Miten se…

Voiko pipo olla liian löysällä?

Pilviä sinisellä taivaalla

Jonkin aikaa sitten julkisessa keskustelussa nousi esille se, että ”armopuhetta” viljellään jo liikaa. Ajatuksena oli, että liiallinen armollisuus on pahasta ja johtaa vastuun välttelyyn, eikä itsensä johtamiseen kykenevä ihminen tarvitse armollisuutta. Mielestäni armollisuutta ei voi olla liikaa, eikä sitä erityisesti tämän päivän maailmassa voi mitenkään korostaa liikaa. Usein juuri ne ihmiset, jotka saavat eniten aikaan…