Me ihmiset olemme huokoisia olentoja. Vaikutamme toisiimme paljon moninaisemmin kuin mitä pystymme kunnolla ymmärtämään. Siinä missä tavis poimii toiselta mielipiteitä tai vaikkapa jonkin vaate- tai sisustusmuodin mukaisen oikun, voi herkkis poimia toiselta kokonaisen mielenmaiseman.
Empaattina havahdun usein siihen, että tiedostamattani kannan harteillani toisten ihmisten energeettistä todellisuutta. Nykyään olenkin oppinut nopeammin kysymään kenen tunteita nämä ovat ja missä oikeastaan itse menen.
Empaatti aistii, imee ja ottaa energiaa ja tunteita vastaan suoraan omaan energiaansa. Tämä siksi, että empaatille energeettinen todellisuus tulee ensin, sitten vasta karkeammat tietämisen ja olemisen tasot.
Empaatti vastaanottaa helposti omien rajojensa ylitse kaikkea toiselle kuuluvaa: tunteita, energiaa, asenteita, vaikeuksiakin.
Tämä kokonaisvaltainen samaistuminen on toki hieno lahja. Haastavaa on se, että saatan samaistua tiedostamattani. Saatan yliymmärtää, ylieläytyä tai ylisamaistua toisen ihmisen todellisuuteen silloinkin kun sitä ei kukaan ole minulta pyytänyt.
Koska empaatilla on tehdasasetuksena intensiivinen, herkkä ja voimakkaasti aistiva todellisuuden kokeminen, on omien rajojen tunnistaminen ja tunteiden säätelyn taito ensisijaisen tärkeää.
On hyvä harjoitella erottamaan empatia ja myötätunto ja tunnistamaan kummasta energiasta käsin toimii. Empatiassa koko oma sisäavaruus muuntuu toisen ihmisen myötäiseksi, jolloin kokemus on aina lopulta kuluttava ja se voi toistuessaan ajaa uupumukseen.
Empaatin (kuten toki kaikkien ihmisten) on myös tärkeää rakentaa ihmissuhteensa niin, että ympärillä on omasta energeettisestä todellisuudestaan vastuuta kantavia ihmisiä.
Yksi – ainakin oman kokemukseni mukaan – haastavimmista asioista on empaatin taipumus alkaa tuntea asioita niiden ihmisten puolesta, jotka eivät itse tunnista omia todellisia tunteitaan.
Tällaisten “kaikki on aina hyvin” -ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen on rasittavaa, koska empaattina tunnen suoraan ihmisen energiasta hänen todellisuutensa ja samalla joudun ikäänkuin leikkimään mukana tätä “kaikki on hyvin” -leikkiä.
Empaattina tehtäväni ei kuitenkaan ole ravistella hereille muita heidän kipujensa kanssa, koska tiedän myös, että defenssit ovat paikallaan niin kauan kunnes ihminen on valmis kohtaamaan oman todellisuutensa.
Tiedostava toiminta tukee omia rajoja
Olenkin opetellut tunnistamaan minkälainen ja miten intensiivisesti tapahtuva vuorovaikutus on minulle hyväksi.
Jos energeettisellä tontillani alkaa pyöriä paljon vaikeasti tunnistettavia ilmiöitä ja tunteita, mietin minkälaisten ihmisten kanssa olen vuorovaikuttanut, mitä heidän elämässään on meneillään ja mitä ilmiöitä olen tiedostamattani imenyt mukaani.
Harjoitan empatian ja myötätunnon erottamista toisistaan. Myötätunto on tietoisempaa ja myös enemmän mentaalisella tasolla tapahtuvaa toisen ihmisen kokemuksen ymmärtämistä sen sijaan että samaistun voimakkaasti toisen kokemukseen. Sanoitan tätä tarvittaessa itselleni ääneen tyyliin “Onpa kurjaa, että Liisalla on kriisitilanne, se harmittaa, mutta juuri nyt minulla ei ole samanlaista kriisiä.”
Pidän taukoja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja sosiaalisesta mediasta säännöllisesti. Osaan sanoa ei ja ottaa etäisyyttä.
Hiljaisuuden vaaliminen ja erilaiset harjoitukset, jotka tuovat minut vahvasti takaisin läsnäolevaksi omaan kehoon ja lähelle itseäni ovat elinehto. En voi tehdä tätä kotiinpaluuta omaan itseeni silloin tällöin, vaan sen on tapahduttava joka päivä, joskus useamman kerran päivässä.
Koen, että empaateille on annettu oma tärkeä tehtävänsä tässä maailmassa. Jos vuodat jatkuvasti yli omien rajojesi, voi olla vaikeakin hahmottaa, että toisen ihmisen elämä ja tunteet eivät ole vastuullasi. Joskus muihin kohdistuva empatia voikin olla tapa väistää omaa hoivatuksi ja huomioiduksi tulemisen tarvetta.
Siksi omasta energiasta, toimintatavoista, rajoista ja jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. Lahjaamme on mahdollista käyttää viisaasti vasta kun opettelemme tunnistamaan myös sen varjopuolet ja otamme siitä itse täyden vastuun.
